Tuloerot.fi on henkilökohtainen vetoomukseni järkevämmän tuloerokeskustelun puolesta.

Tuloerot puhuttavat suomalaisia. Useimmat meistä suhtautuvat niihin kielteisesti, mutta oletko koskaan pohtinut, mistä tuloeroissa loppujen lopuksi on kysymys? Ovatko tuloerot todellakin karttamisen arvoinen asia?

Minä, Jouni Flemming, väitän, että tuloerot ovat toimivalle yhteiskunnalle elintärkeitä, kunhan niiden annetaan muodostua oikeudenmukaisesti. Keskustelu tuloeroista vie ihmisten huomion helposti pois oikeasti tärkeistä asioista, kuten työttömyydestä ja siitä johtuvasta köyhyydestä.

Mitä jos tuloeroja ei olisi?

Ajatellaan ensin sellaista Suomea, jossa progressiivinen verotus olisi niin jyrkkää, että tuloeroja ei olisi käytännössä lainkaan. Jos tuloerot puuttuisivat kokonaan, esimerkiksi kirurgi saisi yhtä suurta nettopalkkaa kuin vaikkapa taksikuski tai siivooja. Tämä tuhoaisi yhteiskuntamme, koska suuri osa korkeaa koulutusta vaativien ammattien harjoittajista muuttaisi ulkomaille parempien palkkojen toivossa. Lisäksi yhä harvempi nuori jaksaisi nähdä vaivaa ja opiskella pitkään, jos vähemmällä koulutuksella saisi käytännössä saman palkan.

Yhteiskunnan tuottavuus laskisi, pitkää koulutusta vaativiin ammatteihin olisi yhä vaikeampi saada työntekijöitä, ja Suomi tulisi yhä riippuvaisemmaksi ulkomaalaisista tuotteista ja palveluista.

Jos tuloeroja ei olisi, kaikki eivät suinkaan tulisi yhtä rikkaiksi kuin nykyiset rikkaat, vaan kaikki tulisivat yhtä köyhiksi kuin nykyiset köyhät.

Samasta työstä ei pidä saada samaa palkkaa

On siis selvää, että eri alojen ammattilaisten tulee saada erisuuruista palkkaa.

Mutta tulisiko saman työn tekijöiden saada samaa palkkaa?

Ajatellaan jälleen sellaista Suomea, jossa olisi kyllä tuloeroja, mutta kaikkien olisi saatava samasta työstä sama palkka. Saattaa aluksi kuulostaa ihanteelliselta ja oikeudenmukaiselta, mutta ensivaikutelma on jälleen väärä.

Mikäli samasta työstä pitäisi saada sama palkka, tämä tarkoittaisi, että ahkerasti ja hyvin töitä tekevä ihminen saisi täsmälleen samaa palkkaa kuin laiskasti ja huolimattomasti työskentelevä. Tämä olisi epäoikeudenmukaista ja yhteiskunnalle yhtä tuhoisaa kuin tuloerojen puute, koska ahkerasti ja hyvin töitään tekeviä ihmisiä ei palkittaisi suuremmalla palkalla.

En tietenkään väitä, että ihmiset haluavat tehdä työnsä hyvin vain rahan vuoksi. Väitän kuitenkin, että jos työntekijä palkitaan hyvin tehdystä työstä, hän panostaa työnsä laatuun enemmän ja kokee työnteon mielekkäämmäksi. Useimmat ihmiset haluavat tehdä työnsä joka tapauksessa kunnolla, mutta mikäli tähän vielä lisätään taloudellinen motiivi, yhä useampi todellakin tekee työnsä paremmin.

Tuloeroja siis tarvitaan

Kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, yhteiskunta ei toimi ilman tuloeroja. Tärkein kysymys kuuluukin:

“Miten suuret tuloerot olisivat oikeudenmukaisia?”

Useimmat suomalaiset poliitikot kannattavat luonnollisesti ensimmäistä vaihtoehtoa ja puhuvat vain siitä. Tämä vaihtoehto on kuitenkin huono, sillä se lisää poliitikkojen valtaa puuttua talouden toimintaan. Korkea progressiivinen verotus lisää työttömyyttä ja heikentää ihmisten taloudellista motiivia työn tekemiseen, ja poliitikkojen valta ohjata talouden kulkua puolestaan lisää korruptiota ja hyväveliverkostoja.

Progressiiviseen verotukseen liittyy se yleinen harhaluulo, että rikkaiden verottaminen ei vaikuttaisi ns. tavallisten ihmisten elämään. Tämä on kuitenkin myytti, sillä rikkaat eivät suinkaan pidä varallisuuttaan tyynyn alla, vaan sijoittavat sitä muita aktiivisemmin.

Näiden sijoitusten avulla Suomeen rakennetaan uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja ja uutta hyvinvointia. Suurituloisten korkea veroaste toisin sanoen laskee keskituloisten työntekijöiden palkkoja! [1] Tämän lisäksi progressiivisen verotuksen käyttäminen tuloerojen tasaamiseen on askel kohti suunnitelmataloutta. Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta, koska suunnitelmatalous tunnetusti tuo mukanaan useita ongelmia.

Entä kuka takaa, että viisaat poliitikkomme todella osaavat ohjata tuloerot sopivalle tasolle? Kuvitellaan poliitikkojen päättävän esimerkiksi, että leipurien on oikeudenmukaista saada 10 % suurempaa tuntipalkkaa kuin puhelinmyyjän. Mikäli tämä tuntipalkka on leipurien mielestä liian pieni, alalle hakeutuu yhä vähemmän opiskelijoita ja työssä olevat leipurit alkavat vaihtaa ammattia. Tämän seurauksena Suomi saattaisi osin jäädä tuontileivät varaan, mikä puolestaan nostaisi hintoja ja kaventaisi valikoimaa.

Jos leipurien tuntipalkasta taas tehtäisiin liian iso, yhä harvemmalla asiakkaalla olisi enää varaa ostaa leipää, koska leipurien liian suuret palkat katettaisiin kuitenkin lopulta leivän hinnan korotuksilla.

Tuloerot voivat asettua oikeudenmukaiselle tasolle kahdella tavalla:

Tavallisten ihmisten tulee voida päättää tuloeroista, ei poliitikkojen

Tuloerojen tulisi määräytyä ihmisten vapaaehtoisen taloudellisen toiminnan tuloksena.

Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme vähemmän poliitikkojen harjoittamaa holhoamista ja enemmän vapautta. Emme tarvitse poliitikkoja ja virkamiehiä määrittelemään, kuinka paljon leipurin, kirurgin, taksikuskin tai siivoojan tulee saada palkkaa. Haluamme päättää sen itse!

“Etkö itse työntekijänä haluaisi, että jos teet työsi hyvin, saat parempaa palkkaa? Etkö itse kuluttajana haluaisi, että sinua hyvin palveleva työntekijä saa parempaa palkkaa kuin sinua huonosti palveleva työntekijä?”

Markkinataloudessa meillä kuluttajilla olisi suurempi vapaus valita eri palveluntarjoajien väliltä. Tällöin tuloerot asettuisivat sille tasolle, jota kansan enemmistö pitää oikeudenmukaisena. Markkinataloudessa tuloeroista päättäisivät kuluttajat, Suomen kaltaisessa sekataloudessa tuloeroista päättävät viime kädessä poliitikot.

Pienten tuloerojen maissa ihmiset voivat paremmin - ja jäätelö aiheuttaa hukkumiskuolemia

Jos kaikki Suomen miljonäärit muuttaisivat ulkomaille, Suomen tuloerot kaventuisivat merkittävästi. Mutta tarkoittaisiko tämä sitä, että Suomesta tulisi parempi maa elää? Ei varmasti. Miljonäärien mukana Suomesta katoaisi myös suuri määrä verotuloja, ostovoimaa ja pääomia, jotka hyödyttävät meitä kaikkia. Toisin sanoen, tuloerojen väheneminen ei automaattisesti tarkoita hyvinvoinnin lisääntymistä.

Usein väitetään, että tuloeroilla olisi voimakas vaikutus ihmisten terveyteen ja elinikään. Niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienet, ihmisten väitetään elävän pidempään ja terveempinä. Todellisuudessa kyse on tilastollisesta harhasta, joka on kumottu useissa tutkimuksissa. [2]

Maiden välisiä tuloeroja vertailemalla voi löytää monenlaisia asioita sen mukaan, mitä tuloeromittareita käyttää ja mitä maita vertailee. Esimerkiksi Singaporessa tuloerot ovat varsin suuret, Japanissa taas varsin pienet, mutta silti molempien maiden kansalaiset ovat usean eri mittarin mukaan suurin piirtein yhtä hyvinvoivia.

Rikastuvatko rikkaat ja köyhtyvätkö köyhät?

Usein kuulee väitettävän, että Suomessa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämä on kuitenkin myytti. Esimerkiksi vuosina 1995 - 2007 Suomessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16,7 % ja suurituloisimman 75 %. [5]

Rikkaat ovat siis rikastuneet, mutta niin ovat myös köyhät. Väestönosien tulotasoja vertailtaessa ei myöskään oteta millään tavalla huomioon ihmisten liikkumista tasolta toiselle. Esimerkiksi vuonna 1995 pienituloisten kymmenyksen joukossa olevat ihmiset eivät suurimmaksi osaksi olleet pienituloisia enää vuonna 2007, koska heidän tulonsa ovat kasvaneet ja he ovat siirtyneet korkeammalle tulotasolle.

Työttömyys on poliitikkojen, ei markkinoiden aiheuttamaa

Poliitikot eivät voi kasvattaa työpaikkojen määrää, se on mahdotonta. He yrittävät luoda työpaikkoja tukemalla tiettyjä aloja verovaroin ja kertovat sitten ylpeinä, montako työpaikkaa tuetuille aloille syntyi. Niistä työpaikoista, jotka verotuksen seurauksena katosivat, he eivät kuitenkaan puhu mitään.

Verorahojen siirtäminen alalta toiselle on yksi tempputyöllistämisen muoto. Toinen tapa on korottaa veroja ja käyttää näin saadut rahat työllistämiseen. Tämäkään ei todellisuudessa luo työllisyyttä, koska verojen nostaminen laskee ihmisten ostovoimaa. Kun verot nousevat, ihmisillä on yhä vähemmän varaa ostaa tuotteita ja palveluita.

Aina, kun päättäjät puhuvat työllistämispaketeista, he tarkoittavat käyttävänsä sinun verorahojasi ja päättävänsä sinun puolestasi, minkälaisia yrityksiä niillä tuetaan. Etkö ennemmin haluaisi itse päättää, minkälaisia yrityksiä tuet? Haluaisitko itse antaa verorahasi suuryritykselle vai kenties pienelle lähiseutusi yritykselle?

Oikea ratkaisu sekä työttömyyteen että tuloeroihin on sama, ihmisten päätäntävallan
lisääminen omista asioistaan. Emme tarvitse lisää lakeja, veroprogressiota ja byrokratiaa. Tarvitsemme lisää vapautta ja vähemmän veroja!

Tuloerot eivät ole ongelma - köyhyys on

Tuloerojen sijaan meidän pitäisi mielestäni puhua köyhyydestä. Köyhyys johtuu Suomessa ensisijaisesti työttömyydestä [3], ja työttömyys puolestaan johtuu pääosin korkeasta verotuksesta ja sääntelyn paljoudesta.

Lähteet

  1. Interventionism: An Economic Analysis - Ludwig von Mises
  2. Health and Economic Inequality - Andrew Leigh, Christopher Jencks, Timothy M. Smeeding, in "The Oxford Handbook of Economic Inequality (2009)"
  3. Tilastokeskus: tuloerot Suomessa